Kuulemisen synnyttää Kristuksen sana

"Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna" ( 1.Kor 2:2 )

John Piper tarjoaa hyviä Raamattukeskeisiä ohjeita Sanan julistajille ja siihen tehtävään aikoville. Kuten Piper sanoo, kulttuuri, ajan ilmiöt ja muut sekulaariset seikat voivat olla tietyssä mielessä mielenkiintoisia. Ne eivät kuitenkaan synnytä uskoa henkisesti kuolleessa ihmisessä.




"Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana" (Room 10:17)

Sydämeltään Lempeä ja Nöyrä

Hyviä ajatuksia J.R Millerillä.

Ote saarnasta, "Things to Live For" 1896

"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne"
(Matt 11:29, KR38)

Of the gentleness of Jesus it was said, "He will not break a bruised reed, and He will not put out a smoldering wick." Isaiah 42:3. There is nothing that this sorrowing, sinning world needs--more than gentleness. Yet, there are some Christians who seem never to have learned love's secret of gentleness.

We need to pray for the grace of gentleness, that we may walk softly among men, never hurting another life by harsh words or ungentle acts.

We can have something of the beauty of Christ in our life. As we can get into our hearts the grace of the Lord Jesus, and the mind that was in Jesus--the light of divine love will shine out from our dull nature, and transfigure it. This will make us sweet-tempered and gentle-spirited. It will make us honest in our dealings with our fellow-men. It will make us kind to all about us. It will make us godly people to live with at home. It will make us good neighbors and faithful friends. The unconscious ministry of such a life through long years--will leave untold blessings in this world.

Such a life of quiet, simple, humble, Christlike goodness--will pour out its unconscious influence into other lives--making them better, happier, holier, sweeter. Such a ministry of simple goodness is within the reach of every Christian. It requires no brilliant gifts, and no great wealth. It is a ministry which the plainest and lowliest may fulfill.

In these days of 'fashionable worldliness', the church needs just such simple goodness. It has eloquence in its pulpits, and activity in its pews--but it needs more godly people filled with the gentleness of Christ, repeating the life of Christ wherever they move.

Pyhitystyö on jatkuva prosessi.

"God saves men who repent, not men who repent perfectly."

Tuohon edelliseen postaukseen viitateen tekee mieli tuoda esille tämä lyhyt pätkä, jossa mielestäni Paul Washer tuo hyvin esille sen kuinka Jumalan aloittama Pyhitystyö jatkuu aina sinne hautaan asti. Jumala käskee meitä tekemään parannuksen ja uskomaan Häneen. Kristuksen omat lampaatkin kuitenkin lankeavat ja eksyvät.

Kristityn vaellus ei ole täydellistä. Me kaadumme ja kompuroimme, mutta Jumalan armosta saamme nousta ylös. Hän yksin palauttaa meidät kapealle tielle joka vie elämään. Täydellinen on Paimen, joka lampaitaan paimentaa!



"Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua.
Minä annan heille ikuisen elämän.
He eivät koskaan joudu hukkaan,
eikä kukaan riistä heitä minulta.
Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu,
eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä."
(Joh 10:27-30)

Mies jolla oli "konviktionia!"

"Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne"
(Kirje Heprealaisille 13:7)

Viime aikoina pohtiessani syvemmin omaa uskoa ja näkemystä, on tullut luettua paljon Charles Spurgeonin saarnoja ja kirjoituksia. Olitpa näkemykseltäsi luterilainen, baptisti tai metodisti, niin on vaikea olla huomaamatta sitä vakaumusta ja varmuutta, jotka heijastuvat Spurgeonin saarnoista. Vaikka miehen kuolemasta on jo yli 100 vuotta, silti monet löytävät hänen teoksiaan ja palaavat niiden äären. Itseni mukaan lukien. Uskon, että yksi syy tähän on siinä, että jokainen hänen saarnoistaan vie kuulijaa kohti tärkeintä, kohti Kristusta.

Laitan tähän oheen lainauksen hänen saarnastaan "Baptismal regeneration." Tärkeää sanomaa myös jokaiselle luterilaisen kirkon jäsenelle.

"None but Jesus, none but Jesus Can do helpless sinners good."


"There is life in a look at the crucified; there is life at this moment for you. Whoever among you can believe in the great love of God towards man in Christ Jesus, you shall be saved. If you can believe that our great Father desireth us to come to him—that he panteth for us—that he calleth us every day with the loud voice of his Son's wounds; if you can believe now that in Christ there is pardon for transgressions past, and cleansing for years to come; if you can trust him to save you, you have already the marks of regeneration. The work of salvation is commenced in you, so far as the Spirit's work is concerned: it is finished in you so far as Christ's work is concerned. O, I would plead with you—lay hold on Jesus Christ. This is the foundation: build on it. This is the rock of refuge: fly to it. I pray you fly to it now. Life is short: time speeds with eagle's-wing. Swift as the dove pursued by the hawk, fly, fly poor sinner, to God's dear Son; now touch the hem of his garment; now look into that dear face, once marred with sorrows for you; look into those eyes, once shedding tears for you. Trust him, and if you find him false, then you must perish; but false you never will find him while this word standeth true, "He that believeth and is baptized shall be saved; but he that believeth not shall be damned." God give us this vital, essential faith, without which there is no salvation. Baptized, re-baptized, circumcised, confirmed, fed upon sacraments, and buried in consecrated ground—ye shall all perish except ye believe in him. The word is express and plain—he that believeth not may plead his baptism, may plead anything he likes, "But he that believeth not shall be damned;" for him there is nothing but the wrath of God, the flames of hell, eternal perdition. So Christ declares, and so must it be."

Voit lukea saarnan kokonaisuudessaan täältä
Jos haluat tutustua Spurgeoniin enemmän, aloita tästä

Armon Helmiä - Grace Gems

Olen jo pitemmän aikaa saanut sähköpostiini päivittäisen annoksen julistajien ja saarnajien ajatuksia vuosien takaa. Monet näistä ovat olleet hyvinkin puhuttelevia jotenka päätin mainostaa tätä palvelua myös täällä. Eli jos englanniksi kirjoitetun tekstin lukeminen ei ole ongelma ja koet olevasi Jumala armon tarpeessa, (ehkä jopa päivittäin?) niin suosittelen liittymään GraceGems listalle.

Tässä vielä tänään tullut Helmi:

Crucify your sins!



(William Dyer, "Christ's Famous Titles")

"Those who belong to Christ Jesus have crucified the flesh with its passions and desires!" Galatians 5:24

Crucify your sins--which have crucified your Savior!

Did the rocks rent, when Christ died for our sins--and shall not our hearts rent, who have lived in our sins!


Oh, that the nails which pierced His hands--should now pierce our hearts!

Oh, that they should wound themselves with their sorrows--who have wounded Christ with their sins! Oh, that they who have grieved His heart--should be grieved in their hearts! Oh, that I should be such a bad a child to Him--who has been such a good a Father to me! My sins have been my greatest terror--and my Savior has been my choicest helper!

Oh! put sin to death--for sin was the cause of Christ's death! If someone killed your father--would you hug him and embrace him as your friend, and let him eat at your table? Would you not rather hate and detest the very sight of him!

If a snake should sting your dearly beloved spouse to death--would you preserve it alive, warm it at the fire, and hug it in your bosom? Would you not rather stab it with a thousand wounds!

And were not our sins the cause and instrument of Christ's death? Were not they the whips that scourged Him; the nails, the cords, the spear, the thorns that wounded Him, and fetched the heart-blood from Him! And can we love our sins--which killed our Savior? Can a wife truly love her husband--and still embrace an adulterer?

We complain of the sins of Judas, and seem to hate them, and shudder at their mention! And can we love our Judas sins--which put Christ to death? And yet how many are there--who had rather have sinful-self satisfied, than to have sinful-self crucified.

Oh, sin is that mark at which all the arrows of Divine vengeance are shot!

Were it not for sin--death would never have had a beginning! And were it not for death--sin would never have an ending!

Man began to be sorrowful--when he began to be sinful. The wind of our lusts--blows out the candle of our lives. If man had nothing to do with sin--death would have nothing to do with man.

Oh, did sin bring sorrow into the world? Oh, then--let sorrow carry sin out of the world.

Of all evils--sin is the great evil! "The wages of sin is death!" Romans 6:23. Oh, sin is worse than punishment, banishment and imprisonment! Sin kills both body and soul--it throws the body into cold earth rotting, and the soul into the hot hell burning!

--------------------

Ajatuksia jotka pysäyttävät miettimään..

Täydellinen pelastusvarmuus

"Totisesti, totisesti: se joka, kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään." (Joh 5:24)

"Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään joka uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" (Joh 11:25-26)

Uskotko tämän?


"Minä kyllä uskon, mutta niin vähän"

"Kyllä kait minä uskon mutta silti huomaan niin paljon epäuskoa"

"Miten sitä voi pelastua näin heikoilla, hauraalla ja epävarmalla uskolla?"

"Mitä jos yksinkertaisesti uskon liian vähän?"

Paljon ajatuksia. En tiedä löydätkö itseäsi niiden keskeltä, mutta minulle ne ovat olleet tuttuja tässä lyhyessä ajassa jossa olen saanut vaeltaa Kristuksen yhteydessä. Arjen ja opiskelun keskellä katseemme Kristuksesta saattaa kääntyä niin helposti tähän maailmaan ja omaan itseemme. Omaan "suoritukseen" kristittynä. Ansa johon itse olen aikanaan langennut on ajatus siitä, että kun olen kristitty minun tulee elää tietyllä tavalla vaikka se ei olisikaan luonnollista minulle. Totta toki on, että todellisen uskovan elämään kuuluu Jumalan aloittama pyhitystyö jonka kautta saamme kasvaa yhä enemmän Herramme tuntemisessa ja kasvussa Hänen kaltaisuuteen. Siihen sisältyy myös synnin kuolettaminen.

Kuten Paavali sanoo:
"Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää" (Room 8:13)

Kaikki me kuitenkin lankeamme ja koemme epäonnistumista vaelluksessamme. Synti on se rakkikoira ja juoksee perässämme raksuttaen. Aina sinne hautaan asti. Itsensä arvointi toisten kautta on meille monelle luonnollista. Monesti myös arvioimme omaa suoritustamme uskon tiellä. "uskonko minä tarpeeksi" tai "mitä jos uskon liian vähän?" Raamattu kyllä kehoittaakin meitä tutkimaan itseämme uskomme suhteen(2.kor 13:5) Se ei kuitenkaan kehoita meitä laittamaan pelastuksemme varmuutta itseemme tai suoritukseemme.

Kun varmuus on meissä, saatamme myös kokea pelastusvarmuuden oman suorituksen kautta. Omien tunteiden kautta.

Paras neuvo minkä itse olen kuullut luottamisesta itseensä, pelastuksen suhteen on; "Luovuta"

Taisi olla Charles Leiter joka eräässä saarnassa puhui siitä, kuinka uskomisessa on kyse luovuttamisesta. Luovuttamisesta oman itsensä suhteen. Oman kyvyn suhteen. Luopumista ajatuksesta; "minä kyllä pärjään omillani, voin kyllä pelastaa itseni"

Paul Washer sanoi hyvin tästä aiheesta:

"You are saved by faith, but it is not the quality or the greatness of your faith. It is the quality, greatness and the character to whom you believe!"

Uskovina tulemme vielä kohtaamaan epäuskoa ja epäonnistumisia. Emme kuitenkaan ole yksin niiden keskellä. Myös Kristusta koeteltiin näillä samoilla asioilla. Hän jos kuka ymmärtää meitä, vaikka Hän ei näihin synteihin langennutkaan (Hepr 4:15)


Jos sinä uskosi tiellä aprikoit oman uskosi laadun ja suuruden kanssa. Minä kehoitan sinua kääntämään katseesi pois itsestäsi kohti Kristusta. Siellä on varmuus.

Täydellinen pelastusvarmuus, joka löytyy yksin ja ainoastaan Kristuksesta uskon kautta. Olkoot usko sitten sinapinsiemenen kokoinen, tai sitä pienempi. Hänen täydellinen sovitustyönsä on riittävä. Työ joka tehtiin meidän takiamme, koska me olimme avuttomia. Työ, jota emme mitenkään ansainneet, mutta jonka kautta me saamme omaksemme kaiken. Me saamme tuntea Kristuksen!

Enää en elä minä

"Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni." (Jes 41:10)



Takana on nyt ensimmäinen viikkoni Helsingissä. Uusi kaupunki, uusi asunto ja tusinoittain uusia ihmisiä. Läjäpäin paikkoja missä pitäisi/haluasi käydä. Kun katselen kuluneita päiviä, huomaan sieltä arjen keskeltäkin Isän johdatusta. On hienoa huomata, että ihan pienissäkin asioissa voi lähestyä Jumalaa ja pyytää ohjausta.

Lemmenlaiva vai Taistelualus?

Mitä kirkko merkitsee sinulle? Oheisesta esimerkistä voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni se esittää asian selkeästi.

Miten siis on, näetkö sinä seurakuntayhteyden pelkästään leppoisena lomaristeilynä vaikuttajien seurassa kohti autuutta, vai antaako sota-alus paremman kuvan?




"Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.

Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana."
(ef 6:11-18)

Sola Scriptura - Murtunut Pilari Maamme Kirkossa?

1500-luvun reformaation(uskonpuhdistuksen) keskeisiä pilareita oli "Sola Scriptura" periaate, joka on yksi viidesta reformaation "solasta." Se kääntyy suomeksi muotoon yksin kirjoituksista(tai ainoastaan kirjoitusten mukaan)

Kyseessä on siis oppi jonka mukaan Raamattu on ainut lähde Pyhän Hengen innoittamalle ja auktoratiiviselle Jumalan sanalle.

Kun katsoo maamme kirkon tilannetta tänään, herää kysymys; "Kuinka uskollinen suomen ev.lut kirkko on tänään tälle reformaation tunnustukselle?" Ja ennen kaikkea kuinka uskollisia ovat kirkkomme johtajat Jumalan sanalle? Erilaiset kiistat ovat olleet vahvasti esillä viime vuosina ja ajankohtaisin lienee kysymys samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta.

Raamattu tuomitsee tämän selkeästi syntinä ja luonnonvastaisena. (Esim, Room 1:18-27, 3 Moos 18:22) Minulla ainakin herää siinä kysymys siitä, että kummalle tässä halutaan pysyä uskollisena, Luojalle vai kansalle joka haluaa tämän päivän synneille kirkon siunauksen. Miten käy jos Herran omat lampaat eivät nälissään saa sitä ravintoa jota tarvitsevat. Tilanteessa jossa kirkko pyrkii ruokkimaan enemmän uskosta osattomia, kuin Jeesuksen omia. Eikö jokainen kirkon paimen ole kuitenkin tilivelvollinen sille kaikkein korkeimmalle paimenelle?


Toinen asia tuntuu olevan synti ja yleensäkin siitä puhuminen. Tämän päivän henki kirkossamme tuntuu olevan, että mitä vähemmän synnistä puhutaan sen parempi. Lakia ei kuulla juuri lainkaan ja päivän sanoma tuntuu olevan "rauha, rauha! vaikka ei rauhaa ole."(Jer 6:14b)

Suomessakin on kuitenkin vielä julistajia ja paimenia, jotka haluavat pysyä uskollisena Jumalan sanalle. Itsekkin olen muutamaan heistä törmännyt ja olen saanut kuulla evankeliumia laimentamattomana. Saamme olla Herralle kiitollisia heistä. Toivonkin, että jos tunnet tai tiedät sellaisia Kristuksen palvelijoita, että muistaisit heitä rukouksissasi. Tänä päivänä ei ole helppoa seistä Raamatun totuuden puolella.


Miksi minulle sitten on tärkeää että kirkon oppi on "Sola Scriptura" - yksin kirjoitusten mukainen? Miksi minä haluan kuulua kirkkoon jossa synti uskalletaan julistaa syntinä ja armo armona? Langenneessa tilassa olevalle ihmiselle laki synnyttää vihaa (Room 4:15) Lain kautta tulee kuitenkin synnin tunto (Room 3:20)

Paavali kirjoittaa: "Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse" (Room 7:7)

Myös itse kuulin aikanani lakia ja evankeliumia, jonka kautta huomasin että se elämä jota elän vie minua kohti kuolemaa ja iankaikkista eroa Luojastani. En miellyttänytkään Luojaani omilla teoillani. Päinvastoin, elämä jota elin oli hänen tahtonsa vastaista. Uskomattominta oli kuitenkin se mitä puolestani oli tehty. Sain elää todeksi Psalmin 34 sanat:

"Minä käännyin Herran puoleen,
ja hän vastasi minulle.
Hän vapautti minut kaikesta pelosta.
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa,
heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.
Minä olin avuton ja huusin apua.
Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä."

Miten sinä koet tämän asian? Ainoastaan kirjoitusten mukaan vai kirjoitusten mukaan niissä kohdin mikä sopii minulle? Pystytkö sinä lukemaan Jumalan sanaa sellaisena kuin se on vai yritätkö etsiä siitä porsaanreikiä, jotta mahtuisit siitä synteinesi lävitse?

Kuukauden Kirja

Elokuu:
KK Kuolemankauppias - Riku Rinne

Ristinpuulla roikkunut ryöväri sanoi :"Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Ryövärin elämän viime hetket olivat käsillä. Hän tiesi olevansa syyllinen ja rangaistuksen ansainnut. Hänellä ei ollut mitään ansioita annettavana tälle Kirkkauden Kuninkaalle, joka nyt roikkui ristillä. Ristinpuun ryöväri myös tiesi, että hänen vierellään kärsivä Nasaretilainen oli syytön. Asia mihin hän kuitenkin turvasi oli tämän Kuninkaan armo.

Ja mikä oli Herramme vastaus. "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Kuolemankauppias on tositarina Kari Korhosesta. Miehestä, jonka elämä kulki vauhdilla kohti kuolemaa. Kari muutti Tampereelta kuopioon 11-vuotiaana. Uudessa koulussa hän tuli kiusatuksi erilaisen puhetyylinsä takia. Kari kuitenkin löysi uuden maailman ja rohkeuden huumeisesta.

Tupakka vaihtui pian vahvempiin aineisiin. KK kertoo omin sanoin:

"Piippu kiersi parin minuutin ajan. Petollinen hyvän olon tunne otti vallan. Ympärillä oleva todellisuus muttui pehmeäksi. -Vau, jätkät mitkä olot! -Joo. Älä muuta sano. Kyl tulee kevyt fiilis. Kyllä elämä tosiaan hymyilee. Emme ajatelleet emmekä tajunneet, mitä olimme tekemässä. Petos oli alkanut. Kahleet kytkettiin meistä jokaisen elämään - jopa sieluun. Kuoleman varjo piirtyi päällemme (...) Jokainen imu vei meitä kauemmaksi todellisesta elämästä. Valheesta tuli totta ja todesta valhetta. Tietämättäni olin ottanut ensimmäisen askeleeni helvetin esikartanoon, josta paluu hengissä tulisi olemaan vaikeaa. Kaikki meistä eivät edes selviäisi." (KK s.61)

Kahleet kuitenkin kiristyivät ja aineet alkoivat hallita käyttäjäänsä.

"Olin passiivinen ja välinpitämätön. Mikään ei tuntunut enää huvittavan. Välillä ruoka maistui, välillä ei. Tajusin pian olevani siinä pisteessä, että kaikkea, mitä elämässä piti tehdä, täytyi käynnistää aineilla." (KK s. 65)

Aineet kuitenkin maksoivat ja KK joutuu hankkimaan rahat rosvoamalla. Toimistot, kerrosasunnot, kassakaapit - kaikki murtuivat ammattilaisen käsissä. Kirjasta huomaa sen, että tarinan henkilö on todella elänyt siellä alamaailmassa, joka meille monille on vieras. Kirjan teksti on aitoa ja paikoitellen räväkkääkin. Kieliasu onkin rehellinen ja se kertoo huumemaailman nurjan puolen rehellisesti. Sellaisena kuin se on. Se ei ole kaunista.

Huumeet veivät kuitenkin halun elää ja useiden vankilareissujen jälkeen KK koki elämänsä tulleen päätökseen. Jokin kuitenkin esti häntä.

"Nukuin yöni levottomasti ja heräsin aamulla karmeaan ahdistukseen. Tuntui kuin satakiloinen äijä olisi istunut rintakehäni päällä. En saanut kunnolla hengitettyä. Koko elämäni taakka lepäsi raskaana päälläni. Elämä ja kuolema alkoivat käydä totista taistelua Kari Korhosesta. -Ei tätä elämää kestä millään. Jos ei tänä iltana elämä muutu mä.. katselin sellin katossa olevaa lamppua, joka oli kiinni alumiini palkissa. -Jos ei mikään muutu, tohon mä hirtän itseni.. ja vielä tänään."
(KK s.154,155)

KK kuitenkin törmäsi vankilan käytävillä ystäväänsä Jukiin ja yhdessä he jättivät rukouksessa Karin elämän Jeesuksen käsiin. Rukous kuultiin.

"Suunnaton voima ympäröi minut, ja menetin ajantajuni täysin. Aloin itkeä. En ollut itkenyt vuosikausiin. Syvältä sisältäni tulvivat kyynelvirrat. Padot olivat murtuneet(..) Itkin kaikkia menetettyjä vuosiani. Kaikki tekemäni pahuus oli nostettu pois harteiltani. Lämmin rakkaus ympäröi minua joka puolelta kuin kevyt, pehmeä pumpuli.(..) Itkuani jatkui puolisen tuntia. Lävistetty käsi pyyhki lopultakin pois kaiken saastan" (KK s.156,157)

Kirja lainaa Jesajan kirjaa:

"vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi."
(Jes 1:18)

KK- Kuolemankauppias on rehellinen todistus siitä miten Jumalan armo tuli tämän miehen elämään. Jumalan armo meitä kohtaan ei ole kiinni meidän saavutuksissa saati rikkeissä. Jokainen joka on janoissaan voi tulla. (Joh 7:37) Kristus lunasti ihmisiä eri kielistä, eri maista, erilaisista tilanteista.

Ilmestyskirja kertoo meille vanhimpien joukosta:

"He lauloivat uuden laulun: -Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kieliestä, kansoista ja maista"
(Ilm 5:9)

Lunastettujen joukossa on yhtälailla rikkaita ja köyhiä. Ryöväreitä ja rosvoja, narkkareita ja pankkiireja. Kaikki entisiä rikollisia Jumalan edessä, mutta nyt Jeesuksen sovitustyön kautta armahdettuja. Jokainen Herralle yhtä rakkaana.

Annos Apologetiikkaa

"Mieletön se, joka ajattelee "ei Jumalaa ole"
Psalmi 53

#3 "Historoitsijat Jeesuksesta"

Paljon kuultu lause ateistien ja muiden kristinuskosta osattomien suusta kuuluu jotakuinkin; "Koko Raamattu on pelkkä satukirja ja Jeesus mytologinen hahmo, ihmisten keksimä!"

Jos Jeesus todella eli ensimmäisellä vuosisadalla ja oli se joka hän sanoi olevansa, niin eikö silloin tästä vaeltavasta nasaretilaisesta luulisi löytyvän edes jonkinlaisia mainintoja sen ajan historoitsijoiden puolelta?

Raamattu kertoo meille kuinka suuri vaikutus Jeesuksella oli hänen seurassaan liikkuville ja erityisesti opetuslapsille. Ajatellaan esimerkiksi Pietaria, joka ennen Kristuksen teloitusta kielsi vapahtajansa useaan otteeseen ja kuitenkin ylösnousemuksen jälkeen hän täynnä Pyhää Henkeä julisti pelotta evankeliumia juutalaisille. (Apostolien teot luku 2) Kristus myös paransi sairaita ja herätti kuolleita. Luulisi tällaisella toiminnalla olevan vaikutusta ihmisiin ja sitä kautta myös historiaan.

Miten siis on, mainitseeko kukaan alkuaikojen historoitsijoista sanaakaan Jeesuksesta?
Ensimmäiseltä vuosisadalta nousee esiin ainakin kaksi:

Flavius Josefus
(n. AD37-AD100)
Juutalainen Historoitsija ja apologeetti

Teoksessaan juutalaisten historiasta:

"Niihin aikoihin eli Jeesus, viisas mies, jos häntä yleensä pitäisi kutsua mieheksi, sillä hän teki ihmeellisiä tekoja ja oli niiden opettaja, jotka ottavat totuuden vastaan iloisella mielellä. Hän voitti puolelleen monia juutalaisia ja kreikkalaisia. Hän oli Messias. Kun Pilatus, kuulusteltuaan häntä meidän kansamme johtomiesten syytösten johdosta oli tuominnut hänet ristiinnaulittavaksi, ne jotka olivat ensin rakastaneet häntä, eivät lakanneet rakastamasta. Kolmantena päivänä hän ilmestyi heille elävänä. Jumalan profeetat olivat ennustaneet näistä ja lukemattomista muista häntä koskevista ihmeellisista asioista. Ja kristittyjen heimo, jota kutsutaan näin hänen nimensä mukaan, ei ole vielä meidänkään päivinämme hävinnyt"

(Josefus Antiquitates Iudaicae, "Juutalaisten muinaisajat" 18:63)


Gaius Cornelius Tacitus
(n. AD57-AD117)
roomalainen senaattori ja historoitsija

Teoksessaan keisarillisen Rooman historia:

"Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille, Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa."

(Tacitus, Publius Cornelius: Keisarillisen Rooman historia . Iiro Kajanto (1969) (Annales 15:44)

Josefuksen sanat ovat totta vielä tänäänkin. Jumalan armosta voimme yhä sanoa: "Ja kristittyjen heimo, jota kutsutaan näin hänen nimensä mukaan, ei ole vielä meidänkään päivinämme hävinnyt"

Miten sinä ajattelet tästä nasaretilaisesta, joka sanoi olevansa Jumalan poika?

"Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta.
Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"
Mutta toinen moitti häntä:
"Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta?
Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan,
mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa."
Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."

Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

(Luuk 23:39-43)

Totuus lapsen suusta

Olet varmaan kuullut sanonnan "Totuus kuullan monesti lasten suusta". Seuraava pätkä jos mikä todistaa sen.

"Logan is a 13 year-old boy who lives on a ranch in a very small town in Nebraska. Logan listens to Christian Radio station 89.3FM KSBJ which broadcasts from Houston, TX. Logan called the radio station distraught because he had to take down a calf . His words have wisdom beyond his years."



"Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt."
Matt. 11:25,26

Collision - Kahden maailmankuvan törmäys

"Törmäsin" tähän mielenkiintoiselta vaikuttavaan elokuvaan, erään blogin kautta. Elokuvassa on siis kyse kahden miehen, tunnetun ateistin ja kirjoittajan Christopher Hitchensin ja pastori Douglas Wilson maailmankuvien kohtaamisesta, aiheena "Onko Kristinusko hyväksi maailmalle"








Tässä 13 minuutin preview elokuvasta "Collision"

COLLISION - 13 min VIMEO Exclusive Sneak Peek from Collision Movie on Vimeo.

Elokuvan kotisivu:
http://collisionmovie.com/

Kuukauden Kirja

Päivitys: Viime kuukausi vierähti uutta nettiyhteyttä odotellessa, eli en ole vähään aikaan saanut tätä blogia päiviteltyä. Viime perjantaina mokkula pamahti vihdoin postista ja kuukauden hiljaiselon jälkeen ajattelin avata tänne sivulle uuden osion. Kuluneen vuoden aikana olen törmännyt moniin hyviin kristillisiin kirjoihin, jotka ovat olleet apuna ja kasvatuksena uskon tiellä. Tähän osioon pyrin poimimaan joka kuukausi yhden kirjan, joka on tavalla tai toisella koskettanut.

Heinäkuu:

Kidutettu Kristuksen Tähden - Richard Wurmbrand
(ilmestynyt aikaisemmin nimellä Kristus rautaesiripun takana)


Richard Wurmbrand(24.maaliskuuta 1909- 17.maaliskuuta 2001) Syntyi Romaniassa uuden vuosisadan alussa. Richard kasvoi kodissa jossa ei tunnustettu minkäänlaista uskontoa. Nuorusvuosina hän luki paljon ateistista kirjallisuutta ja olikin jo 14- vuotiaana vakaumuksellinen ateisti ja kommunisti. Jokin kuitenkin veti häntä lähemmäs Jumalaa. Richard kertoo omin sanoin kirjassaan:

"Vaikka olin ateisti, jokin selittämätön voima veti minua koko ajan kirkkoihin. Oli vaikeata kulkea kirkon ohitse astumatta sisään. Kuitenkaan en koskaan käsittänyt mitään siitä, mitä kirkoissa tapahtui. Kuuntelin saarnoja, mutta ne eivät puhutelleet sydäntäni. Olin aivan varma, ettei Jumalaa ole olemassa. Vihasin ajatusta Jumalasta Herrana, jota minun täytyisi totella. Vihasin sitä väärää ajatusta Jumalasta, joka minulla oli mielessäni. Mutta minusta olisi ollut kovin hyvä tietää, että jossakin tämän maailmankaikkeuden keskuksessa oli rakastava sydän. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli ollut kovin ilotonta. Kaipasin sitä, että jossakin olisi ollut minullekkin sykkivä rakastava sydän"

Myöhemmin Jumala johdatti nuoren Richardin Romanian vuorilla asuvat vanhan kirvesmiehen luo, joka toimitti Richrardille Raamatun.

"Raamattu, jonka kirvesmies minulle antoi, ei ollut kirjoitettu niinkään kirjaimin kuin hänen rukoustensa sytyttämin rakkauden liekein. Pystyin tuskin lukemaan sitä. Saatoin vain itkeä sen ääressä, kun vertasin pahaa elämääni Jeesuksen elämään, saastaisuuttani Hänen puhtauteensa, vihaani Hänen rakkauteensa; ja Hän hyväksyi minut omiensa joukkoon."

Niin Richardin elämä muuttui. Hänen vaimonsa tuli myös uskoon pian tämän jälkeen. Richard sai pappisvihkimyksensä ja alkoi kertoa ihmisille muutoksesta elämässään. Se tie ei ollut kuitenkaan helppo kulkea. 30-luvun lopulla koitti natsien hallintokausi ja Richard vaimoineen joutui useasti pidätetyksi ja piestyksi. Tämä oli kuitenkin vain esimakua siitä mitä kommunistien hallintokausi toisi Romaniaan.

Suomessa, hyvinvointi yhteiskunnassa eläessä on vaikea samaistua siihen vainoon, mitä wurmbrand joutui kokemaan. Omat vaikeudet saati "vainot" tuntuvat kovin pieneltä verrattuna Richardin kokemuksiin. Hän eli eri aikana, eri olosuhteissa, mutta siellä missä maallinen rikkaus oli poissa ja ahdinko lähellä, oli myös kansalla nälkä ja "janoinen sielu" kuten Wurmbrand sanoo, Jumalaa kohtaan. Jopa monet kristittyjen vainoojista kaipasivat elämäänsä Jumalan rakkautta, ja rohkeiden julistajien kautta monet kiduttajista sen myöhemmin löysivätkin.

Kirjasta huokuu myös se, että siellä missä vainot ja ahdigot kasvavat on myös Kristuksen läsnäolo vahvaa ja elävää. Itse en omalla ihmisjärjelläni pysty ymmärtämään miten ihminen voi kestää sellaista ahdinkoa ja silti iloita kristuksessa, kuten Richard kertoo.


"Kun muistelen 14 vankilavuottani, huomaa, että se oli tosiaan onnellista aikaa. Muut vanginvartijatkin ihmettelivät usein, miten onnellisia kristityt saattoivat olla mitä hirvittävimmissä oloissa. Vartijat eivät kyenneet estämään meitä laulamasta, vaikka saimme pieksemisen palkaksemme. Luulen, että satakieletkin laulaisivat vaikka tietäisivät, että ne surmataan laulun päätyttyä. Vangitut kristityt tanssivat ilosta. Miten he kykenivät iloitsemaan niin traagisissa olosuhteissa?"

Wurmbrand jatkaa: " 'Jeesus sanoi: Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.' Syy oli se, että he eivät olleet nähneet vain kärsimyksiä. He olivat nähneet myös kaikkien vapahtajan, kaiken hyvän Toteuttajan, Päämäärän, jonka ihmiskunta on saavuttava. Ensimmäisen kerran muutamat rumat madot, lehdillä ryömivät toukat ymmärsivät, että viheliäisen olemassaolon jälkeen tulee elämä, joka on kuin kaunis, monivärinen perhonen lentelemässä kukasta kukkaan. Me tunsimme iloa samasta syystä!"

Kirja kertoo myös millaista aivopesua kommunistit käyttivät ihmisiin keskitysleireillä. Kunhan vain ihminen luopuisi Kristuksesta ja ottaisi vastaan kommunistien aatteen hän saisi vapauden. Ihmiset pysyivät kaikesta huolimatta kuitenkin lähellä Jeesusta. He olivat löytäneet todellisen vapauden!

Tämä teos on hyvä muistutus meille Herran omille, jotka elämme suhteellisesa rauhassa oman uskomme kanssa. On hyvä muistaa, että on maita joissa kristittynä oleminen voi makssaa ihmiselle hänen terveytensä, kodin ja jopa hengen. Kidutettu Kristuksen Tähden on tositarina rautaesirupun takaa. Tarina miehestä ja hänen veljistä sekä sisarista, jotka saivat kokea elävän Jumalan läsnäolon suurten vainojenkin keskellä.

"Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta.
He ovat pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä
ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään
päivin ja öin,
ja hän, joka istuu valtaistuimella,
on levittänyt telttansa heidän ylleen.
Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano,
enää ei heitä polta aurinko
eikä paahtava helle.
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille,
ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet."
(Ilm 7:14-16)


Kirjaa suomenkielellä levittää Stefanus - Lähetys ja sen voi tilata täältä

A Call to Wonder

"Hän käskee, ja aurinko pimenee.
Hän sulkee sinetillään tähtien valon.
Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan,
hän kulkee meren hyökyjen yli.
Leijonan tähdistön hän on tehnyt,
Orionin ja Seulaset
ja eteläisten tähtien tarhat.
Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia,
ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa."

Job 9:7-10

Raamattu

Mitä se sisältää?

"Herra, sinun sanasi on ikuinen.
Sen luja perusta on taivaassa.
Polvesta polveen pysyy totuutesi."
(Psalmi 119:89-90a)


http://www.youtube.com/user/IgniterMedia



"Jo alusta asti olen kertonut kaiken, mikä oli
tuleva, jo ammoin ilmaissut sen, mikä ei ollut tapahtunut
vielä. Näin minä sanon, ja päätöksessäni pysyn,
kaiken, mitä tahdon, minä toteutan:
Minä kutsuin idästä haukan, kaukaisesta maasta päätökseni toteuttajan.
Minä olen sanonut sanani ja panen sen toimeen, olen kaiken suunnitellut
ja saatan sen päätökseen."
(Jes 46:10)