Aurelius Augustinusta (354 jKr-430 jKr) pidetään yhä yhtenä merkittävimmistä läntisen kirkon kirkkoisistä. Augustinus jätti jälkeensä monia filosofisia ja teologisia tekstejä. Monet reformaation liikkeellepanijoista (kuten Calvin ja Luther) ovat ammentaneet näkemyksiään Augustinuksen tekstejä käyttäen. Yhtenä tunnetuimmista Augustinuksen teoksista voidaan nähdä n. vuonna 400 jKr julkaistu "Tunnustukset" - Confessiones. Teoksessaan hän kuvaa omin sanoin kamppailuaan lihaa vastaan. Tämän maailman himoja vastaan. Augustinus eli useita vuosia hukuttaen itsensä lihan himoihin. Hän ei kuitenkaan kokenut saavansa lopullista rauhaa ja riemua niistä. Vuosien jälkeen hän tutustui Jumalan sanaan ja erityisesti eräs kohta Roomalaiskirjeessä pysäytti hänet.
"Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen.Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan." (room 13:13-14)
Augustinus löysi uuden elämän Kristuksessa. Hän sai voiton niistä himoista, joiden vankina hän ennen oli.
Augustinus kirjoittaa: "Yhtäkkiä oli minulle varsin helppoa ja iloista kieltäytyä maailman turhista iloista. Ilolla nyt heitin pois semmoista, jonka kadottamista olin tätä ennen suuresti pelännyt. Sillä Sinä, Ainoa todellinen viehätys, vieroitit mieleni niistä, samalla kun sait minut kiintymään itseesi, joka olet - ei kuitenkaan lihalle ja verelle- suloisempi kaikkea, mitä suloista löytyy maan päällä; kirkkaampi kaikkea muuta valoa ja samalla sisemmällä sielussani kuin kaikki, mitä siellä salaperäistä löytyy; korkeampi kuin kaiken maailman kunnia, vaikka ei niille, jotka itsestään korkeaa ajattelevat.
Nyt oli sieluni vapaa niistä huolista, joita tämän maailman kunnian ja rikkauden tavoitteleminen tuottaa, vapaa halusta rypeä synnin liassa tyydyttämällä lihan kiihkeitä himoja, ja nyt minä hyvilläni haastelin kuin pieni lapsi sinulle, minun valoni, minun rikkauteni, minun autuuteni, minun Herrani ja minun Jumalani."
(kirkkoisä Augustinuksen tunnustukset 1905, 163-164
Latinan kielestä suomentanut Osv. Stenroth
1905 Kirkkoisä Augustinuksen tunnustukset: Werner Söderström)
Augustinuksen elämää ja kääntymystä tutkiessa, tulee mieleen efesolaiskirje, jossa Paavali kirjoittaa:
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä.Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti,että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. (ef 2:1-5)
Tässä vielä ote John Piperin saarnasta, jossa hän käsittelee Augustinuksen kääntymystä.
lauantai 20. helmikuuta 2010
maanantai 1. helmikuuta 2010
ἀγάπη
Kirjoitan tänään aiheesta, joka tekee kirjoittajansa hyvin epävarmaksi. Kirjoitan tänään rakkaudesta. Mies tai nainen, postikantaja tai dogmatiikan professori, on hyvin tödennäköistä että olet törmännyt tähän ilmiöön jossain vaiheessa elämääsi. Olet ehkä lukenut siitä naistenlehden kansien välistä. Olet ehkä kaivannut sitä elämääsi hetkinä jolloin yksinäisyys saapuu vierellesi. Sanana se voi olla sinulle tabu, voit puhua mieluummin moottoreista ja vanteiden koosta, soteriologiasta tai synoptisesta ongelmasta. Et niin helposti kuitenkaan rakkaudesta. Voi olla, että kaipaat sitä. Voi olla, että pelkäät sitä. Saatat kantaa haavoja siitä, kun olet rakastanut ilman vastarakkautta.
Rakkaus kuitenkin on. Oli sinun näkemyksesi siihen mikä tahansa.
Haluan nyt tarkastella ihmisten välistä rakkautta sekä sitä rakkautta mikä Jumalalla on meitä kohtaan.
Kuin Saaronin lilja, kuin omenapuu
Tämä maailma antaa meille mallin miehen ja naisen väliseen rakkauteen. Sitä mallia meile tarjotaan median kautta. Lehdistä, tv-sarjoista tai elokuvista. Voimme tehdä testejä, jotka tarjoavat meille sitä unielmien kumppania. Ja mikäli testien kumppani ei aina vastaakkaan sitä mitä meidän lihamme haluaa (Gal 5:16-18), voimme aina pistää vanhan vaihtoon ja etsiä uutta. Sitä täydellistä, maailman mukaista mallia.
Se malli ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Emme tiedä elämämme käsikirjoitusta etukäteen. Emme voi lausua valmiiksi kirjoitettuja vuorosanoja. Sitä eläämä jota me elämme ei ole kuorrutettu siirapilla. Testien antama unelmien kumppani ei ole täydellinen. Jos jaat elämäsi arjen toisen ihmisen kanssa, on hyvä muistaa että jaat sen "rikkoutuneen paketin" kanssa.
Me valitsimme synnin(1. Moos 3:1-6) ja siitä seurasi se, että rakkautemme ihmistä ja Jumalaa kohtaan on vajavaista. Synnin seuraukset ovat raskaat (Hes 18:20, vanhassa 18:19). Synti on turmellut luontomme (Room 3:10-18).
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että meidän (minun!) on helpompi ajatella itseämme. On helpompi tavoitella sitä mikä on hyväksi minulle, kuin sitä mikä on hyväksi toiselle. On vaikea rakastaa niinä hetkinä, jona toinen ei ymmärrä. Hetkinä joina kumppanisi ei halua sitä mitä sinä tahdot. Me (minä!) osaamme hyvin itsekkyyden harjoittamisen taidon.
Lankeemuksesta ja meidän syntisestä luonnosta huolimatta Jumala kuitenkin tahtoo opettaa meitä rakastamaan (Häntä ja toisiamme). Hän tahtoo että kykenemme rakastamaan epäitsekkäästi.
Keneltä luulet rakkauden olevan peräisin? Mistä luulet intohimon tunteiden kumpuavan?
Ihastuminen, rakkaus, intohimo. Nämä kaikki ovat luonnollisia tunteita ja Jumalan meille suomia siunauksia. Näitä tunteita ei tulisi säikähtää, eikä niitä pitäisi tulkita väärinä. On suuri siunaus jos voit jakaa elämäsi toisen kanssa. Langenneen luontomme tähden (Jer 17:9) voimme kuitenkin helposti särkeä sen rakkauden, jonka Jumala on antanut miehen ja naisen välille. Omien neuvojemme varassa on vaikea oppia rakastamaan kuten efesolaiskirje opettaa (ef 5:25).
Meille on kuitenkin annettu ohjeita Sanassa. Raamatussa on yksi kirja, joka käsittelee miehen ja naisen välistä rakkautta (voidaan tulkita myös Kristuksen ja Hänen seurakuntansa välisenä rakkautena). Kirja löytyy vanhasta testamentista ja se on nimeltään "korkea veisu (uudessa: Laulujen Laulu) " Jos haluat tutustua kirjaan tarkemmin suosittelen, että kuuntelet opetusta kyseisestä kirjasta (Linkki).
Nämä ohjeet eivät ole sen takia, että Jumala haluaisi kieltää meiltä kaiken "hauskan" ja haudata meidät kuivien käskyjen alle.
Ei todellakaan. Voin sanoa sinulle omien virheideni ja epäonnistumisieni kautta, että ne on annettu ainoastaa sinun parhaaksesi. Rakastavan isän ohjeita omalle lapselleen.
Jos rakkaus olisi vuodenaika niin mikä se mielestäsi olisi?
Korkea Veisu- Puhuu rakkaudesta:
Talvi on mennyt, sade on laannut,
se on kaikonnut pois.
Kukat nousevat maasta,
laulun aika on tullut,
joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät,
viiniköynnöksen nuput aukeavat
ja levittävät tuoksuaan.
Nouse, kalleimpani, kauneimpani,
tule kanssani ulos!
Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.
(Laulujen Laulu 2:11-14)
Jumala todella on romanttinen Jumala. Asia minkä juron suomalaismiehen on hyvä muistaa.
Yhteinen taival kahden kristityn välillä voi olla parhaimmillaan varjo siitä kirkkaudesta mikä on tuleva osaksemme. Arjen keskellä on kuitenkin hyvä muistaa jotain siitä keitä olemme. Me(minä!) emme tule koskaan ymmärtämään kumppaniamme täydellisesti. Emme koskaan voi nähdä maailmaa niin kuin hän näkee. Emme kykene rakastamaan (tunteilla, 1 Joh 3:18) joka hetki.
On vain yksi, joka ymmärtää meitä täydellisesti. Yksi, joka tuntee meidät kokonaan.
Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet
"Joo joo, Jeesus rakastaa on kuultu"
Saatat sanoa kuullessa puhuttavan Jumalan rakkaudesta. Pysähdy kuitenkin hetkeksi ja lue ajatuksella seuraava kohta Filippiläiskirjeestä.
Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
"Jeesus Kristus on Herra."
(Fil 2:6-11)
Luopui omastaan, otti orjan muodon. Kuoli meidän puolesta. Mitä se on? Rakkautta, epäitsekästä rakkautta. Rakkautta, joka kykenee ymmärtämään toisen kivun. Rakkautta joka löytyy ainoastaan Kristuksesta. Hän on todellinen ἀγάπη (rakkaus) . Voit kääntä selkäsi tälle rakkaudelle, voit paeta sitä. Mutta maailma, josta sitä etsit ei kykene sitä antamaan.
Mitä enemmän käsitämme Kristuksen rakkautta meitä kohtaan, sitä enemmän häpeämme omaa itsekkyyttämme. Toivo on kuitenkin suuri. Isä tekee työtä lapsissaan. Pyhitystyö, joka tapahtuu Pyhän Hengen kautta muuttaa meidän luontoamme. Uusi on tullut tilalle ja vanha luonto on väistymässä (2 kor 5:17).
Rakkaus kuitenkin on. Oli sinun näkemyksesi siihen mikä tahansa.
Haluan nyt tarkastella ihmisten välistä rakkautta sekä sitä rakkautta mikä Jumalalla on meitä kohtaan.
Kuin Saaronin lilja, kuin omenapuu
Tämä maailma antaa meille mallin miehen ja naisen väliseen rakkauteen. Sitä mallia meile tarjotaan median kautta. Lehdistä, tv-sarjoista tai elokuvista. Voimme tehdä testejä, jotka tarjoavat meille sitä unielmien kumppania. Ja mikäli testien kumppani ei aina vastaakkaan sitä mitä meidän lihamme haluaa (Gal 5:16-18), voimme aina pistää vanhan vaihtoon ja etsiä uutta. Sitä täydellistä, maailman mukaista mallia.
Se malli ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Emme tiedä elämämme käsikirjoitusta etukäteen. Emme voi lausua valmiiksi kirjoitettuja vuorosanoja. Sitä eläämä jota me elämme ei ole kuorrutettu siirapilla. Testien antama unelmien kumppani ei ole täydellinen. Jos jaat elämäsi arjen toisen ihmisen kanssa, on hyvä muistaa että jaat sen "rikkoutuneen paketin" kanssa.
Me valitsimme synnin(1. Moos 3:1-6) ja siitä seurasi se, että rakkautemme ihmistä ja Jumalaa kohtaan on vajavaista. Synnin seuraukset ovat raskaat (Hes 18:20, vanhassa 18:19). Synti on turmellut luontomme (Room 3:10-18).
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että meidän (minun!) on helpompi ajatella itseämme. On helpompi tavoitella sitä mikä on hyväksi minulle, kuin sitä mikä on hyväksi toiselle. On vaikea rakastaa niinä hetkinä, jona toinen ei ymmärrä. Hetkinä joina kumppanisi ei halua sitä mitä sinä tahdot. Me (minä!) osaamme hyvin itsekkyyden harjoittamisen taidon.
Lankeemuksesta ja meidän syntisestä luonnosta huolimatta Jumala kuitenkin tahtoo opettaa meitä rakastamaan (Häntä ja toisiamme). Hän tahtoo että kykenemme rakastamaan epäitsekkäästi.
Keneltä luulet rakkauden olevan peräisin? Mistä luulet intohimon tunteiden kumpuavan?
Ihastuminen, rakkaus, intohimo. Nämä kaikki ovat luonnollisia tunteita ja Jumalan meille suomia siunauksia. Näitä tunteita ei tulisi säikähtää, eikä niitä pitäisi tulkita väärinä. On suuri siunaus jos voit jakaa elämäsi toisen kanssa. Langenneen luontomme tähden (Jer 17:9) voimme kuitenkin helposti särkeä sen rakkauden, jonka Jumala on antanut miehen ja naisen välille. Omien neuvojemme varassa on vaikea oppia rakastamaan kuten efesolaiskirje opettaa (ef 5:25).
Meille on kuitenkin annettu ohjeita Sanassa. Raamatussa on yksi kirja, joka käsittelee miehen ja naisen välistä rakkautta (voidaan tulkita myös Kristuksen ja Hänen seurakuntansa välisenä rakkautena). Kirja löytyy vanhasta testamentista ja se on nimeltään "korkea veisu (uudessa: Laulujen Laulu) " Jos haluat tutustua kirjaan tarkemmin suosittelen, että kuuntelet opetusta kyseisestä kirjasta (Linkki).
Nämä ohjeet eivät ole sen takia, että Jumala haluaisi kieltää meiltä kaiken "hauskan" ja haudata meidät kuivien käskyjen alle.
Ei todellakaan. Voin sanoa sinulle omien virheideni ja epäonnistumisieni kautta, että ne on annettu ainoastaa sinun parhaaksesi. Rakastavan isän ohjeita omalle lapselleen.
Jos rakkaus olisi vuodenaika niin mikä se mielestäsi olisi?
Korkea Veisu- Puhuu rakkaudesta:
Talvi on mennyt, sade on laannut,
se on kaikonnut pois.
Kukat nousevat maasta,
laulun aika on tullut,
joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät,
viiniköynnöksen nuput aukeavat
ja levittävät tuoksuaan.
Nouse, kalleimpani, kauneimpani,
tule kanssani ulos!
Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.
(Laulujen Laulu 2:11-14)
Jumala todella on romanttinen Jumala. Asia minkä juron suomalaismiehen on hyvä muistaa.
Yhteinen taival kahden kristityn välillä voi olla parhaimmillaan varjo siitä kirkkaudesta mikä on tuleva osaksemme. Arjen keskellä on kuitenkin hyvä muistaa jotain siitä keitä olemme. Me(minä!) emme tule koskaan ymmärtämään kumppaniamme täydellisesti. Emme koskaan voi nähdä maailmaa niin kuin hän näkee. Emme kykene rakastamaan (tunteilla, 1 Joh 3:18) joka hetki.
On vain yksi, joka ymmärtää meitä täydellisesti. Yksi, joka tuntee meidät kokonaan.
Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet
"Joo joo, Jeesus rakastaa on kuultu"
Saatat sanoa kuullessa puhuttavan Jumalan rakkaudesta. Pysähdy kuitenkin hetkeksi ja lue ajatuksella seuraava kohta Filippiläiskirjeestä.
Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
"Jeesus Kristus on Herra."
(Fil 2:6-11)
Luopui omastaan, otti orjan muodon. Kuoli meidän puolesta. Mitä se on? Rakkautta, epäitsekästä rakkautta. Rakkautta, joka kykenee ymmärtämään toisen kivun. Rakkautta joka löytyy ainoastaan Kristuksesta. Hän on todellinen ἀγάπη (rakkaus) . Voit kääntä selkäsi tälle rakkaudelle, voit paeta sitä. Mutta maailma, josta sitä etsit ei kykene sitä antamaan.
Mitä enemmän käsitämme Kristuksen rakkautta meitä kohtaan, sitä enemmän häpeämme omaa itsekkyyttämme. Toivo on kuitenkin suuri. Isä tekee työtä lapsissaan. Pyhitystyö, joka tapahtuu Pyhän Hengen kautta muuttaa meidän luontoamme. Uusi on tullut tilalle ja vanha luonto on väistymässä (2 kor 5:17).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)