Mies jolla oli "konviktionia!"

"Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne"
(Kirje Heprealaisille 13:7)

Viime aikoina pohtiessani syvemmin omaa uskoa ja näkemystä, on tullut luettua paljon Charles Spurgeonin saarnoja ja kirjoituksia. Olitpa näkemykseltäsi luterilainen, baptisti tai metodisti, niin on vaikea olla huomaamatta sitä vakaumusta ja varmuutta, jotka heijastuvat Spurgeonin saarnoista. Vaikka miehen kuolemasta on jo yli 100 vuotta, silti monet löytävät hänen teoksiaan ja palaavat niiden äären. Itseni mukaan lukien. Uskon, että yksi syy tähän on siinä, että jokainen hänen saarnoistaan vie kuulijaa kohti tärkeintä, kohti Kristusta.

Laitan tähän oheen lainauksen hänen saarnastaan "Baptismal regeneration." Tärkeää sanomaa myös jokaiselle luterilaisen kirkon jäsenelle.

"None but Jesus, none but Jesus Can do helpless sinners good."


"There is life in a look at the crucified; there is life at this moment for you. Whoever among you can believe in the great love of God towards man in Christ Jesus, you shall be saved. If you can believe that our great Father desireth us to come to him—that he panteth for us—that he calleth us every day with the loud voice of his Son's wounds; if you can believe now that in Christ there is pardon for transgressions past, and cleansing for years to come; if you can trust him to save you, you have already the marks of regeneration. The work of salvation is commenced in you, so far as the Spirit's work is concerned: it is finished in you so far as Christ's work is concerned. O, I would plead with you—lay hold on Jesus Christ. This is the foundation: build on it. This is the rock of refuge: fly to it. I pray you fly to it now. Life is short: time speeds with eagle's-wing. Swift as the dove pursued by the hawk, fly, fly poor sinner, to God's dear Son; now touch the hem of his garment; now look into that dear face, once marred with sorrows for you; look into those eyes, once shedding tears for you. Trust him, and if you find him false, then you must perish; but false you never will find him while this word standeth true, "He that believeth and is baptized shall be saved; but he that believeth not shall be damned." God give us this vital, essential faith, without which there is no salvation. Baptized, re-baptized, circumcised, confirmed, fed upon sacraments, and buried in consecrated ground—ye shall all perish except ye believe in him. The word is express and plain—he that believeth not may plead his baptism, may plead anything he likes, "But he that believeth not shall be damned;" for him there is nothing but the wrath of God, the flames of hell, eternal perdition. So Christ declares, and so must it be."

Voit lukea saarnan kokonaisuudessaan täältä
Jos haluat tutustua Spurgeoniin enemmän, aloita tästä

Armon Helmiä - Grace Gems

Olen jo pitemmän aikaa saanut sähköpostiini päivittäisen annoksen julistajien ja saarnajien ajatuksia vuosien takaa. Monet näistä ovat olleet hyvinkin puhuttelevia jotenka päätin mainostaa tätä palvelua myös täällä. Eli jos englanniksi kirjoitetun tekstin lukeminen ei ole ongelma ja koet olevasi Jumala armon tarpeessa, (ehkä jopa päivittäin?) niin suosittelen liittymään GraceGems listalle.

Tässä vielä tänään tullut Helmi:

Crucify your sins!



(William Dyer, "Christ's Famous Titles")

"Those who belong to Christ Jesus have crucified the flesh with its passions and desires!" Galatians 5:24

Crucify your sins--which have crucified your Savior!

Did the rocks rent, when Christ died for our sins--and shall not our hearts rent, who have lived in our sins!


Oh, that the nails which pierced His hands--should now pierce our hearts!

Oh, that they should wound themselves with their sorrows--who have wounded Christ with their sins! Oh, that they who have grieved His heart--should be grieved in their hearts! Oh, that I should be such a bad a child to Him--who has been such a good a Father to me! My sins have been my greatest terror--and my Savior has been my choicest helper!

Oh! put sin to death--for sin was the cause of Christ's death! If someone killed your father--would you hug him and embrace him as your friend, and let him eat at your table? Would you not rather hate and detest the very sight of him!

If a snake should sting your dearly beloved spouse to death--would you preserve it alive, warm it at the fire, and hug it in your bosom? Would you not rather stab it with a thousand wounds!

And were not our sins the cause and instrument of Christ's death? Were not they the whips that scourged Him; the nails, the cords, the spear, the thorns that wounded Him, and fetched the heart-blood from Him! And can we love our sins--which killed our Savior? Can a wife truly love her husband--and still embrace an adulterer?

We complain of the sins of Judas, and seem to hate them, and shudder at their mention! And can we love our Judas sins--which put Christ to death? And yet how many are there--who had rather have sinful-self satisfied, than to have sinful-self crucified.

Oh, sin is that mark at which all the arrows of Divine vengeance are shot!

Were it not for sin--death would never have had a beginning! And were it not for death--sin would never have an ending!

Man began to be sorrowful--when he began to be sinful. The wind of our lusts--blows out the candle of our lives. If man had nothing to do with sin--death would have nothing to do with man.

Oh, did sin bring sorrow into the world? Oh, then--let sorrow carry sin out of the world.

Of all evils--sin is the great evil! "The wages of sin is death!" Romans 6:23. Oh, sin is worse than punishment, banishment and imprisonment! Sin kills both body and soul--it throws the body into cold earth rotting, and the soul into the hot hell burning!

--------------------

Ajatuksia jotka pysäyttävät miettimään..

Täydellinen pelastusvarmuus

"Totisesti, totisesti: se joka, kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään." (Joh 5:24)

"Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään joka uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" (Joh 11:25-26)

Uskotko tämän?


"Minä kyllä uskon, mutta niin vähän"

"Kyllä kait minä uskon mutta silti huomaan niin paljon epäuskoa"

"Miten sitä voi pelastua näin heikoilla, hauraalla ja epävarmalla uskolla?"

"Mitä jos yksinkertaisesti uskon liian vähän?"

Paljon ajatuksia. En tiedä löydätkö itseäsi niiden keskeltä, mutta minulle ne ovat olleet tuttuja tässä lyhyessä ajassa jossa olen saanut vaeltaa Kristuksen yhteydessä. Arjen ja opiskelun keskellä katseemme Kristuksesta saattaa kääntyä niin helposti tähän maailmaan ja omaan itseemme. Omaan "suoritukseen" kristittynä. Ansa johon itse olen aikanaan langennut on ajatus siitä, että kun olen kristitty minun tulee elää tietyllä tavalla vaikka se ei olisikaan luonnollista minulle. Totta toki on, että todellisen uskovan elämään kuuluu Jumalan aloittama pyhitystyö jonka kautta saamme kasvaa yhä enemmän Herramme tuntemisessa ja kasvussa Hänen kaltaisuuteen. Siihen sisältyy myös synnin kuolettaminen.

Kuten Paavali sanoo:
"Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää" (Room 8:13)

Kaikki me kuitenkin lankeamme ja koemme epäonnistumista vaelluksessamme. Synti on se rakkikoira ja juoksee perässämme raksuttaen. Aina sinne hautaan asti. Itsensä arvointi toisten kautta on meille monelle luonnollista. Monesti myös arvioimme omaa suoritustamme uskon tiellä. "uskonko minä tarpeeksi" tai "mitä jos uskon liian vähän?" Raamattu kyllä kehoittaakin meitä tutkimaan itseämme uskomme suhteen(2.kor 13:5) Se ei kuitenkaan kehoita meitä laittamaan pelastuksemme varmuutta itseemme tai suoritukseemme.

Kun varmuus on meissä, saatamme myös kokea pelastusvarmuuden oman suorituksen kautta. Omien tunteiden kautta.

Paras neuvo minkä itse olen kuullut luottamisesta itseensä, pelastuksen suhteen on; "Luovuta"

Taisi olla Charles Leiter joka eräässä saarnassa puhui siitä, kuinka uskomisessa on kyse luovuttamisesta. Luovuttamisesta oman itsensä suhteen. Oman kyvyn suhteen. Luopumista ajatuksesta; "minä kyllä pärjään omillani, voin kyllä pelastaa itseni"

Paul Washer sanoi hyvin tästä aiheesta:

"You are saved by faith, but it is not the quality or the greatness of your faith. It is the quality, greatness and the character to whom you believe!"

Uskovina tulemme vielä kohtaamaan epäuskoa ja epäonnistumisia. Emme kuitenkaan ole yksin niiden keskellä. Myös Kristusta koeteltiin näillä samoilla asioilla. Hän jos kuka ymmärtää meitä, vaikka Hän ei näihin synteihin langennutkaan (Hepr 4:15)


Jos sinä uskosi tiellä aprikoit oman uskosi laadun ja suuruden kanssa. Minä kehoitan sinua kääntämään katseesi pois itsestäsi kohti Kristusta. Siellä on varmuus.

Täydellinen pelastusvarmuus, joka löytyy yksin ja ainoastaan Kristuksesta uskon kautta. Olkoot usko sitten sinapinsiemenen kokoinen, tai sitä pienempi. Hänen täydellinen sovitustyönsä on riittävä. Työ joka tehtiin meidän takiamme, koska me olimme avuttomia. Työ, jota emme mitenkään ansainneet, mutta jonka kautta me saamme omaksemme kaiken. Me saamme tuntea Kristuksen!

Enää en elä minä

"Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni." (Jes 41:10)



Takana on nyt ensimmäinen viikkoni Helsingissä. Uusi kaupunki, uusi asunto ja tusinoittain uusia ihmisiä. Läjäpäin paikkoja missä pitäisi/haluasi käydä. Kun katselen kuluneita päiviä, huomaan sieltä arjen keskeltäkin Isän johdatusta. On hienoa huomata, että ihan pienissäkin asioissa voi lähestyä Jumalaa ja pyytää ohjausta.