Sydämeltään Lempeä ja Nöyrä

Hyviä ajatuksia J.R Millerillä.

Ote saarnasta, "Things to Live For" 1896

"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne"
(Matt 11:29, KR38)

Of the gentleness of Jesus it was said, "He will not break a bruised reed, and He will not put out a smoldering wick." Isaiah 42:3. There is nothing that this sorrowing, sinning world needs--more than gentleness. Yet, there are some Christians who seem never to have learned love's secret of gentleness.

We need to pray for the grace of gentleness, that we may walk softly among men, never hurting another life by harsh words or ungentle acts.

We can have something of the beauty of Christ in our life. As we can get into our hearts the grace of the Lord Jesus, and the mind that was in Jesus--the light of divine love will shine out from our dull nature, and transfigure it. This will make us sweet-tempered and gentle-spirited. It will make us honest in our dealings with our fellow-men. It will make us kind to all about us. It will make us godly people to live with at home. It will make us good neighbors and faithful friends. The unconscious ministry of such a life through long years--will leave untold blessings in this world.

Such a life of quiet, simple, humble, Christlike goodness--will pour out its unconscious influence into other lives--making them better, happier, holier, sweeter. Such a ministry of simple goodness is within the reach of every Christian. It requires no brilliant gifts, and no great wealth. It is a ministry which the plainest and lowliest may fulfill.

In these days of 'fashionable worldliness', the church needs just such simple goodness. It has eloquence in its pulpits, and activity in its pews--but it needs more godly people filled with the gentleness of Christ, repeating the life of Christ wherever they move.

Pyhitystyö on jatkuva prosessi.

"God saves men who repent, not men who repent perfectly."

Tuohon edelliseen postaukseen viitateen tekee mieli tuoda esille tämä lyhyt pätkä, jossa mielestäni Paul Washer tuo hyvin esille sen kuinka Jumalan aloittama Pyhitystyö jatkuu aina sinne hautaan asti. Jumala käskee meitä tekemään parannuksen ja uskomaan Häneen. Kristuksen omat lampaatkin kuitenkin lankeavat ja eksyvät.

Kristityn vaellus ei ole täydellistä. Me kaadumme ja kompuroimme, mutta Jumalan armosta saamme nousta ylös. Hän yksin palauttaa meidät kapealle tielle joka vie elämään. Täydellinen on Paimen, joka lampaitaan paimentaa!



"Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua.
Minä annan heille ikuisen elämän.
He eivät koskaan joudu hukkaan,
eikä kukaan riistä heitä minulta.
Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu,
eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä."
(Joh 10:27-30)