Mitä kirkko merkitsee sinulle? Oheisesta esimerkistä voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni se esittää asian selkeästi.
Miten siis on, näetkö sinä seurakuntayhteyden pelkästään leppoisena lomaristeilynä vaikuttajien seurassa kohti autuutta, vai antaako sota-alus paremman kuvan?
"Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.
Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana."
(ef 6:11-18)
lauantai 29. elokuuta 2009
Sola Scriptura - Murtunut Pilari Maamme Kirkossa?
1500-luvun reformaation(uskonpuhdistuksen) keskeisiä pilareita oli "Sola Scriptura" periaate, joka on yksi viidesta reformaation "solasta." Se kääntyy suomeksi muotoon yksin kirjoituksista(tai ainoastaan kirjoitusten mukaan)
Kyseessä on siis oppi jonka mukaan Raamattu on ainut lähde Pyhän Hengen innoittamalle ja auktoratiiviselle Jumalan sanalle.
Kun katsoo maamme kirkon tilannetta tänään, herää kysymys; "Kuinka uskollinen suomen ev.lut kirkko on tänään tälle reformaation tunnustukselle?" Ja ennen kaikkea kuinka uskollisia ovat kirkkomme johtajat Jumalan sanalle? Erilaiset kiistat ovat olleet vahvasti esillä viime vuosina ja ajankohtaisin lienee kysymys samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta.
Raamattu tuomitsee tämän selkeästi syntinä ja luonnonvastaisena. (Esim, Room 1:18-27, 3 Moos 18:22) Minulla ainakin herää siinä kysymys siitä, että kummalle tässä halutaan pysyä uskollisena, Luojalle vai kansalle joka haluaa tämän päivän synneille kirkon siunauksen. Miten käy jos Herran omat lampaat eivät nälissään saa sitä ravintoa jota tarvitsevat. Tilanteessa jossa kirkko pyrkii ruokkimaan enemmän uskosta osattomia, kuin Jeesuksen omia. Eikö jokainen kirkon paimen ole kuitenkin tilivelvollinen sille kaikkein korkeimmalle paimenelle?
Toinen asia tuntuu olevan synti ja yleensäkin siitä puhuminen. Tämän päivän henki kirkossamme tuntuu olevan, että mitä vähemmän synnistä puhutaan sen parempi. Lakia ei kuulla juuri lainkaan ja päivän sanoma tuntuu olevan "rauha, rauha! vaikka ei rauhaa ole."(Jer 6:14b)
Suomessakin on kuitenkin vielä julistajia ja paimenia, jotka haluavat pysyä uskollisena Jumalan sanalle. Itsekkin olen muutamaan heistä törmännyt ja olen saanut kuulla evankeliumia laimentamattomana. Saamme olla Herralle kiitollisia heistä. Toivonkin, että jos tunnet tai tiedät sellaisia Kristuksen palvelijoita, että muistaisit heitä rukouksissasi. Tänä päivänä ei ole helppoa seistä Raamatun totuuden puolella.
Miksi minulle sitten on tärkeää että kirkon oppi on "Sola Scriptura" - yksin kirjoitusten mukainen? Miksi minä haluan kuulua kirkkoon jossa synti uskalletaan julistaa syntinä ja armo armona? Langenneessa tilassa olevalle ihmiselle laki synnyttää vihaa (Room 4:15) Lain kautta tulee kuitenkin synnin tunto (Room 3:20)
Paavali kirjoittaa: "Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse" (Room 7:7)
Myös itse kuulin aikanani lakia ja evankeliumia, jonka kautta huomasin että se elämä jota elän vie minua kohti kuolemaa ja iankaikkista eroa Luojastani. En miellyttänytkään Luojaani omilla teoillani. Päinvastoin, elämä jota elin oli hänen tahtonsa vastaista. Uskomattominta oli kuitenkin se mitä puolestani oli tehty. Sain elää todeksi Psalmin 34 sanat:
"Minä käännyin Herran puoleen,
ja hän vastasi minulle.
Hän vapautti minut kaikesta pelosta.
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa,
heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.
Minä olin avuton ja huusin apua.
Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä."
Miten sinä koet tämän asian? Ainoastaan kirjoitusten mukaan vai kirjoitusten mukaan niissä kohdin mikä sopii minulle? Pystytkö sinä lukemaan Jumalan sanaa sellaisena kuin se on vai yritätkö etsiä siitä porsaanreikiä, jotta mahtuisit siitä synteinesi lävitse?
Kyseessä on siis oppi jonka mukaan Raamattu on ainut lähde Pyhän Hengen innoittamalle ja auktoratiiviselle Jumalan sanalle.Kun katsoo maamme kirkon tilannetta tänään, herää kysymys; "Kuinka uskollinen suomen ev.lut kirkko on tänään tälle reformaation tunnustukselle?" Ja ennen kaikkea kuinka uskollisia ovat kirkkomme johtajat Jumalan sanalle? Erilaiset kiistat ovat olleet vahvasti esillä viime vuosina ja ajankohtaisin lienee kysymys samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta.
Raamattu tuomitsee tämän selkeästi syntinä ja luonnonvastaisena. (Esim, Room 1:18-27, 3 Moos 18:22) Minulla ainakin herää siinä kysymys siitä, että kummalle tässä halutaan pysyä uskollisena, Luojalle vai kansalle joka haluaa tämän päivän synneille kirkon siunauksen. Miten käy jos Herran omat lampaat eivät nälissään saa sitä ravintoa jota tarvitsevat. Tilanteessa jossa kirkko pyrkii ruokkimaan enemmän uskosta osattomia, kuin Jeesuksen omia. Eikö jokainen kirkon paimen ole kuitenkin tilivelvollinen sille kaikkein korkeimmalle paimenelle?
Toinen asia tuntuu olevan synti ja yleensäkin siitä puhuminen. Tämän päivän henki kirkossamme tuntuu olevan, että mitä vähemmän synnistä puhutaan sen parempi. Lakia ei kuulla juuri lainkaan ja päivän sanoma tuntuu olevan "rauha, rauha! vaikka ei rauhaa ole."(Jer 6:14b)
Suomessakin on kuitenkin vielä julistajia ja paimenia, jotka haluavat pysyä uskollisena Jumalan sanalle. Itsekkin olen muutamaan heistä törmännyt ja olen saanut kuulla evankeliumia laimentamattomana. Saamme olla Herralle kiitollisia heistä. Toivonkin, että jos tunnet tai tiedät sellaisia Kristuksen palvelijoita, että muistaisit heitä rukouksissasi. Tänä päivänä ei ole helppoa seistä Raamatun totuuden puolella.
Miksi minulle sitten on tärkeää että kirkon oppi on "Sola Scriptura" - yksin kirjoitusten mukainen? Miksi minä haluan kuulua kirkkoon jossa synti uskalletaan julistaa syntinä ja armo armona? Langenneessa tilassa olevalle ihmiselle laki synnyttää vihaa (Room 4:15) Lain kautta tulee kuitenkin synnin tunto (Room 3:20)
Paavali kirjoittaa: "Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse" (Room 7:7)
Myös itse kuulin aikanani lakia ja evankeliumia, jonka kautta huomasin että se elämä jota elän vie minua kohti kuolemaa ja iankaikkista eroa Luojastani. En miellyttänytkään Luojaani omilla teoillani. Päinvastoin, elämä jota elin oli hänen tahtonsa vastaista. Uskomattominta oli kuitenkin se mitä puolestani oli tehty. Sain elää todeksi Psalmin 34 sanat:
"Minä käännyin Herran puoleen,
ja hän vastasi minulle.
Hän vapautti minut kaikesta pelosta.
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa,
heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.
Minä olin avuton ja huusin apua.
Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä."
Miten sinä koet tämän asian? Ainoastaan kirjoitusten mukaan vai kirjoitusten mukaan niissä kohdin mikä sopii minulle? Pystytkö sinä lukemaan Jumalan sanaa sellaisena kuin se on vai yritätkö etsiä siitä porsaanreikiä, jotta mahtuisit siitä synteinesi lävitse?
tiistai 18. elokuuta 2009
Kuukauden Kirja
Elokuu:
KK Kuolemankauppias - Riku Rinne
Ristinpuulla roikkunut ryöväri sanoi :"Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Ryövärin elämän viime hetket olivat käsillä. Hän tiesi olevansa syyllinen ja rangaistuksen ansainnut. Hänellä ei ollut mitään ansioita annettavana tälle Kirkkauden Kuninkaalle, joka nyt roikkui ristillä. Ristinpuun ryöväri myös tiesi, että hänen vierellään kärsivä Nasaretilainen oli syytön. Asia mihin hän kuitenkin turvasi oli tämän Kuninkaan armo.
Ja mikä oli Herramme vastaus. "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."
Kuolemankauppias on tositarina Kari Korhosesta. Miehestä, jonka elämä kulki vauhdilla kohti kuolemaa. Kari muutti Tampereelta kuopioon 11-vuotiaana. Uudessa koulussa hän tuli kiusatuksi erilaisen puhetyylinsä takia. Kari kuitenkin löysi uuden maailman ja rohkeuden huumeisesta.
Tupakka vaihtui pian vahvempiin aineisiin. KK kertoo omin sanoin:
"Piippu kiersi parin minuutin ajan. Petollinen hyvän olon tunne otti vallan. Ympärillä oleva todellisuus muttui pehmeäksi. -Vau, jätkät mitkä olot! -Joo. Älä muuta sano. Kyl tulee kevyt fiilis. Kyllä elämä tosiaan hymyilee. Emme ajatelleet emmekä tajunneet, mitä olimme tekemässä. Petos oli alkanut. Kahleet kytkettiin meistä jokaisen elämään - jopa sieluun. Kuoleman varjo piirtyi päällemme (...) Jokainen imu vei meitä kauemmaksi todellisesta elämästä. Valheesta tuli totta ja todesta valhetta. Tietämättäni olin ottanut ensimmäisen askeleeni helvetin esikartanoon, josta paluu hengissä tulisi olemaan vaikeaa. Kaikki meistä eivät edes selviäisi." (KK s.61)
Kahleet kuitenkin kiristyivät ja aineet alkoivat hallita käyttäjäänsä.
"Olin passiivinen ja välinpitämätön. Mikään ei tuntunut enää huvittavan. Välillä ruoka maistui, välillä ei. Tajusin pian olevani siinä pisteessä, että kaikkea, mitä elämässä piti tehdä, täytyi käynnistää aineilla." (KK s. 65)
Aineet kuitenkin maksoivat ja KK joutuu hankkimaan rahat rosvoamalla. Toimistot, kerrosasunnot, kassakaapit - kaikki murtuivat ammattilaisen käsissä. Kirjasta huomaa sen, että tarinan henkilö on todella elänyt siellä alamaailmassa, joka meille monille on vieras. Kirjan teksti on aitoa ja paikoitellen räväkkääkin. Kieliasu onkin rehellinen ja se kertoo huumemaailman nurjan puolen rehellisesti. Sellaisena kuin se on. Se ei ole kaunista.
Huumeet veivät kuitenkin halun elää ja useiden vankilareissujen jälkeen KK koki elämänsä tulleen päätökseen. Jokin kuitenkin esti häntä.
"Nukuin yöni levottomasti ja heräsin aamulla karmeaan ahdistukseen. Tuntui kuin satakiloinen äijä olisi istunut rintakehäni päällä. En saanut kunnolla hengitettyä. Koko elämäni taakka lepäsi raskaana päälläni. Elämä ja kuolema alkoivat käydä totista taistelua Kari Korhosesta. -Ei tätä elämää kestä millään. Jos ei tänä iltana elämä muutu mä.. katselin sellin katossa olevaa lamppua, joka oli kiinni alumiini palkissa. -Jos ei mikään muutu, tohon mä hirtän itseni.. ja vielä tänään."
(KK s.154,155)
KK kuitenkin törmäsi vankilan käytävillä ystäväänsä Jukiin ja yhdessä he jättivät rukouksessa Karin elämän Jeesuksen käsiin. Rukous kuultiin.
"Suunnaton voima ympäröi minut, ja menetin ajantajuni täysin. Aloin itkeä. En ollut itkenyt vuosikausiin. Syvältä sisältäni tulvivat kyynelvirrat. Padot olivat murtuneet(..) Itkin kaikkia menetettyjä vuosiani. Kaikki tekemäni pahuus oli nostettu pois harteiltani. Lämmin rakkaus ympäröi minua joka puolelta kuin kevyt, pehmeä pumpuli.(..) Itkuani jatkui puolisen tuntia. Lävistetty käsi pyyhki lopultakin pois kaiken saastan" (KK s.156,157)
Kirja lainaa Jesajan kirjaa:
"vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi."
(Jes 1:18)
KK- Kuolemankauppias on rehellinen todistus siitä miten Jumalan armo tuli tämän miehen elämään. Jumalan armo meitä kohtaan ei ole kiinni meidän saavutuksissa saati rikkeissä. Jokainen joka on janoissaan voi tulla. (Joh 7:37) Kristus lunasti ihmisiä eri kielistä, eri maista, erilaisista tilanteista.
Ilmestyskirja kertoo meille vanhimpien joukosta:
"He lauloivat uuden laulun: -Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kieliestä, kansoista ja maista"
(Ilm 5:9)
Lunastettujen joukossa on yhtälailla rikkaita ja köyhiä. Ryöväreitä ja rosvoja, narkkareita ja pankkiireja. Kaikki entisiä rikollisia Jumalan edessä, mutta nyt Jeesuksen sovitustyön kautta armahdettuja. Jokainen Herralle yhtä rakkaana.
KK Kuolemankauppias - Riku Rinne
Ristinpuulla roikkunut ryöväri sanoi :"Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Ryövärin elämän viime hetket olivat käsillä. Hän tiesi olevansa syyllinen ja rangaistuksen ansainnut. Hänellä ei ollut mitään ansioita annettavana tälle Kirkkauden Kuninkaalle, joka nyt roikkui ristillä. Ristinpuun ryöväri myös tiesi, että hänen vierellään kärsivä Nasaretilainen oli syytön. Asia mihin hän kuitenkin turvasi oli tämän Kuninkaan armo.
Ja mikä oli Herramme vastaus. "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."
Kuolemankauppias on tositarina Kari Korhosesta. Miehestä, jonka elämä kulki vauhdilla kohti kuolemaa. Kari muutti Tampereelta kuopioon 11-vuotiaana. Uudessa koulussa hän tuli kiusatuksi erilaisen puhetyylinsä takia. Kari kuitenkin löysi uuden maailman ja rohkeuden huumeisesta.
Tupakka vaihtui pian vahvempiin aineisiin. KK kertoo omin sanoin:
"Piippu kiersi parin minuutin ajan. Petollinen hyvän olon tunne otti vallan. Ympärillä oleva todellisuus muttui pehmeäksi. -Vau, jätkät mitkä olot! -Joo. Älä muuta sano. Kyl tulee kevyt fiilis. Kyllä elämä tosiaan hymyilee. Emme ajatelleet emmekä tajunneet, mitä olimme tekemässä. Petos oli alkanut. Kahleet kytkettiin meistä jokaisen elämään - jopa sieluun. Kuoleman varjo piirtyi päällemme (...) Jokainen imu vei meitä kauemmaksi todellisesta elämästä. Valheesta tuli totta ja todesta valhetta. Tietämättäni olin ottanut ensimmäisen askeleeni helvetin esikartanoon, josta paluu hengissä tulisi olemaan vaikeaa. Kaikki meistä eivät edes selviäisi." (KK s.61)
Kahleet kuitenkin kiristyivät ja aineet alkoivat hallita käyttäjäänsä.
"Olin passiivinen ja välinpitämätön. Mikään ei tuntunut enää huvittavan. Välillä ruoka maistui, välillä ei. Tajusin pian olevani siinä pisteessä, että kaikkea, mitä elämässä piti tehdä, täytyi käynnistää aineilla." (KK s. 65)
Aineet kuitenkin maksoivat ja KK joutuu hankkimaan rahat rosvoamalla. Toimistot, kerrosasunnot, kassakaapit - kaikki murtuivat ammattilaisen käsissä. Kirjasta huomaa sen, että tarinan henkilö on todella elänyt siellä alamaailmassa, joka meille monille on vieras. Kirjan teksti on aitoa ja paikoitellen räväkkääkin. Kieliasu onkin rehellinen ja se kertoo huumemaailman nurjan puolen rehellisesti. Sellaisena kuin se on. Se ei ole kaunista.
Huumeet veivät kuitenkin halun elää ja useiden vankilareissujen jälkeen KK koki elämänsä tulleen päätökseen. Jokin kuitenkin esti häntä.
"Nukuin yöni levottomasti ja heräsin aamulla karmeaan ahdistukseen. Tuntui kuin satakiloinen äijä olisi istunut rintakehäni päällä. En saanut kunnolla hengitettyä. Koko elämäni taakka lepäsi raskaana päälläni. Elämä ja kuolema alkoivat käydä totista taistelua Kari Korhosesta. -Ei tätä elämää kestä millään. Jos ei tänä iltana elämä muutu mä.. katselin sellin katossa olevaa lamppua, joka oli kiinni alumiini palkissa. -Jos ei mikään muutu, tohon mä hirtän itseni.. ja vielä tänään."
(KK s.154,155)
KK kuitenkin törmäsi vankilan käytävillä ystäväänsä Jukiin ja yhdessä he jättivät rukouksessa Karin elämän Jeesuksen käsiin. Rukous kuultiin.
"Suunnaton voima ympäröi minut, ja menetin ajantajuni täysin. Aloin itkeä. En ollut itkenyt vuosikausiin. Syvältä sisältäni tulvivat kyynelvirrat. Padot olivat murtuneet(..) Itkin kaikkia menetettyjä vuosiani. Kaikki tekemäni pahuus oli nostettu pois harteiltani. Lämmin rakkaus ympäröi minua joka puolelta kuin kevyt, pehmeä pumpuli.(..) Itkuani jatkui puolisen tuntia. Lävistetty käsi pyyhki lopultakin pois kaiken saastan" (KK s.156,157)
Kirja lainaa Jesajan kirjaa:
"vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi."
(Jes 1:18)
KK- Kuolemankauppias on rehellinen todistus siitä miten Jumalan armo tuli tämän miehen elämään. Jumalan armo meitä kohtaan ei ole kiinni meidän saavutuksissa saati rikkeissä. Jokainen joka on janoissaan voi tulla. (Joh 7:37) Kristus lunasti ihmisiä eri kielistä, eri maista, erilaisista tilanteista.
Ilmestyskirja kertoo meille vanhimpien joukosta:
"He lauloivat uuden laulun: -Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kieliestä, kansoista ja maista"
(Ilm 5:9)
Lunastettujen joukossa on yhtälailla rikkaita ja köyhiä. Ryöväreitä ja rosvoja, narkkareita ja pankkiireja. Kaikki entisiä rikollisia Jumalan edessä, mutta nyt Jeesuksen sovitustyön kautta armahdettuja. Jokainen Herralle yhtä rakkaana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)