Kyseessä on siis oppi jonka mukaan Raamattu on ainut lähde Pyhän Hengen innoittamalle ja auktoratiiviselle Jumalan sanalle.Kun katsoo maamme kirkon tilannetta tänään, herää kysymys; "Kuinka uskollinen suomen ev.lut kirkko on tänään tälle reformaation tunnustukselle?" Ja ennen kaikkea kuinka uskollisia ovat kirkkomme johtajat Jumalan sanalle? Erilaiset kiistat ovat olleet vahvasti esillä viime vuosina ja ajankohtaisin lienee kysymys samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta.
Raamattu tuomitsee tämän selkeästi syntinä ja luonnonvastaisena. (Esim, Room 1:18-27, 3 Moos 18:22) Minulla ainakin herää siinä kysymys siitä, että kummalle tässä halutaan pysyä uskollisena, Luojalle vai kansalle joka haluaa tämän päivän synneille kirkon siunauksen. Miten käy jos Herran omat lampaat eivät nälissään saa sitä ravintoa jota tarvitsevat. Tilanteessa jossa kirkko pyrkii ruokkimaan enemmän uskosta osattomia, kuin Jeesuksen omia. Eikö jokainen kirkon paimen ole kuitenkin tilivelvollinen sille kaikkein korkeimmalle paimenelle?
Toinen asia tuntuu olevan synti ja yleensäkin siitä puhuminen. Tämän päivän henki kirkossamme tuntuu olevan, että mitä vähemmän synnistä puhutaan sen parempi. Lakia ei kuulla juuri lainkaan ja päivän sanoma tuntuu olevan "rauha, rauha! vaikka ei rauhaa ole."(Jer 6:14b)
Suomessakin on kuitenkin vielä julistajia ja paimenia, jotka haluavat pysyä uskollisena Jumalan sanalle. Itsekkin olen muutamaan heistä törmännyt ja olen saanut kuulla evankeliumia laimentamattomana. Saamme olla Herralle kiitollisia heistä. Toivonkin, että jos tunnet tai tiedät sellaisia Kristuksen palvelijoita, että muistaisit heitä rukouksissasi. Tänä päivänä ei ole helppoa seistä Raamatun totuuden puolella.
Miksi minulle sitten on tärkeää että kirkon oppi on "Sola Scriptura" - yksin kirjoitusten mukainen? Miksi minä haluan kuulua kirkkoon jossa synti uskalletaan julistaa syntinä ja armo armona? Langenneessa tilassa olevalle ihmiselle laki synnyttää vihaa (Room 4:15) Lain kautta tulee kuitenkin synnin tunto (Room 3:20)
Paavali kirjoittaa: "Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse" (Room 7:7)
Myös itse kuulin aikanani lakia ja evankeliumia, jonka kautta huomasin että se elämä jota elän vie minua kohti kuolemaa ja iankaikkista eroa Luojastani. En miellyttänytkään Luojaani omilla teoillani. Päinvastoin, elämä jota elin oli hänen tahtonsa vastaista. Uskomattominta oli kuitenkin se mitä puolestani oli tehty. Sain elää todeksi Psalmin 34 sanat:
"Minä käännyin Herran puoleen,
ja hän vastasi minulle.
Hän vapautti minut kaikesta pelosta.
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa,
heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.
Minä olin avuton ja huusin apua.
Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä."
Miten sinä koet tämän asian? Ainoastaan kirjoitusten mukaan vai kirjoitusten mukaan niissä kohdin mikä sopii minulle? Pystytkö sinä lukemaan Jumalan sanaa sellaisena kuin se on vai yritätkö etsiä siitä porsaanreikiä, jotta mahtuisit siitä synteinesi lävitse?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti