Kristittyinä haluamme oppia tuntemaan yhä enemmän Häntä, joka on meidät lunastanut. Voimme kysyä, onko tässä tuntemisessa kasvaminen muutakin kuin pelkästään Raamatun totuuksien älyllistä hyväksyntää? Mielestäni Piper ilmaisee tämän osuvasti kirjassaan. Mielellä me tavoitamme Jumalan totuuksia ja sydämellä me iloitsemme niistä (joskin vajavaisesti, langenneesta luonnostamme johtuen).
"In true worship, there is always understanding with the mind and there is always feeling in the heart. Understanding must always be the foundation of feeling, or all we have is baseless emotionalism. But understanding of God that doesnt give rise to feeling for god becomes mere intellectualism and deadness. This is why the Bible continually calls us to think and consider and meditate, on the one hand, and rejoise and fear and mourn and delightm and hope and be glad, on the other hand. Both are essential for worship."
John Piper: The Supremacy of God In Preaching, 10
tiistai 11. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
niin... vaikka mulle annettais paperilla kaikki maailman fakta jostain ihmisestä, jota en oo koskaan nähny, en sanois tuntevani häntä. totuus on jotain niin paljo enemmän ku sanat voi koskaan välittää. plus se, että ei faktoihin kiinny, todellisiin ihmisiin kyllä. ja usein, ellei aina, kiintymistä edellyttää vastavuoroisuus, sen toisen ihmisen (tai Jumalan) toiminta toista (minua) kohtaan.
silti, ei passaa tehä lakia yhtään mistään. ja otan paineet ihan kaikesta niin, että en hoksaa, vaikka mulla oikeesti ois kaikki.
t: nössö
Parahin nössö.. Kiitos kommentistasi!
Tottahan tuo on. Arkielämän esimerkki:Lääkäri voi "tuntea" hyvin potilaansa. Hän tuntee tämän kehon, sen toiminnan ja oireet. Hän voi "tuntea" potilaansa tällä tavoin paremmin kuin tämän puoliso. Paperilla hän tietää potilaasta enemmän kuin tämän puoliso. Tästä kaikesta huolimatta, hän ei kuitenkaan TUNNE potilastaan.
Voin lukea koko elämäni Raamattua. Voin opiskella teologiaa ja tutkia minua viisaimpien ajatuksia Raamatun teksteistä. Kaiken tämän tiedon voin omistaa, ja olla silti ilman Jumalaa. Jumala voi olla (on joskus ollut minulle) pelkkä fakta. Teksti kirjassa, jota sanomme Raamatuksi. Totuus kuitenkin on, että meidät lunastanut Kristus on ylösnoussut ja elävä lunastaja.
Se on merkki elämästä, että kykenemme havaitsemaan köyhyytemme. Köyhyyden tunteissa, hengellisyydessä tai oman syntisyyden näkemisessä.
"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta", Matt. 5:3
Omassa vaelluksssani kompastuin siihen, että rakensin pelastusvarmuuteni omien tunteiden varaan (tai niiden puuttumiseen), sen sijaan että varmuuteni olisi levännyt yksin Kristuksessa. Itse löysin rauhan kun on käänsin katseen pois itsestäni ja heittäydyin tässäkin Kristuksen varaan.
Epäilyksiä tulee, mutta niiden saapuessa on hyvä kääntyä Jumalan lupausten puoleen.
"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. " Joh 5:24
Taas on Piper näyttänyt seuraavan Edwardsia tässä asiassa. :)
"The first effect of the power of God in the heart in regeneration, is to give the heart a Divine taste or sense; to cause it to have a
relish of the loveliness and sweetness of the supreme excellency of the Divine nature. "
Jonathan Edwards, Treatise on Religious Affections
Lähetä kommentti