Tähän osioon poimin tunnettujen kristittyjen ajatuksia ja mietteitä. Ensimmäisenä vuorossa on 1600- luvulla vaikuttanut saarnas mies John Bunyan. Otteet ovat kirjasta Kristityn Vaellus.
Aiheena on Jumalan Pelko.
Miten kuvailisit oikeaa pelkoa?
"Oikean pelon tunnistaa kolmesta seikasta:
1.Sen aiheesta. Sen aiheuttaa pelastava synnintunto
2.Se saa sielun etsimään pelastusta Kristuksesta
3.se herättää ja ylläpitää sielussa syvän kunnioituksen Jumalaa, hänen sanaansa ja teitään kohtaan. Sielu pysyy arkana ja pelkää kääntyä hänen tieltään oikealle tai vasemmalle mihinkään sellaiseen, mikä tuottaisi häpeää Jumalalle, rikkoisi rauhan, murehduttaisi Pyhää Henkeä tai antaisi viholliselle aiheen pahoihin puheisiin.
Tietämättömät ihmiset eivät tajua, että tuollaiset pelon aiheet ovat heille hyväksi, ja siksi he yrittävät tukahduttaa niitä.
1.He luulevat, että niiden pelkojen aiheuttaja on paholainen, vaikka se todellisuudessa on Jumala, ja siksi he vastustavat niitä aivan kuin jotakin turmiollista.
2.He luulevat myös, että nuo pelot pyrkivät tuhoamaan heidän uskonsa – vaikkei heillä raukoilla uskoa edes ole – ja siksi he kovettavat sydämensä niitä vastaan. 3. He arvelevat, ettei heidän tulisi pelätä, ja siksi he peloistaan huolimatta kasvattavat väärää luottamusta. 4. He tajuavat, että nämä pelot pyrkivät ryöstämään heidän surkean oman pyhyytensä, ja siksi he vastustavat niitä kaikin voimin.
Miksi tälläiset ihmiset niin äkkiä luopuvat tästä?
1.Vaikka heidän omatuntonsa on herännyt, heidän mielensä ei muutu. Kun sitten syyllisyys vaimenee, heillä ei enää olekaan syytä olla uskonnollisia. Siksi he luonnostaan kääntyvät takaisin omille teilleen. Samoin koira joka tulee syömästään ruoasta huonovointiseksi, oksentaa kaiken niin kauan kuin pahoinvointia kestää. Ei se tee sitä vapaasta tahdostaan – jos nyt koiralla voi sanoa olevan tahtoa – vaan siksi, että sen vatsa on sekaisin. Mutta kun pahointi on ohitse, koira ei ollenkaan inhoa oksennustaan, ja niin se kääntyy syömään koko sotkun . Totta on, mitä on kirjoitettu: ”Koira palaa oksennukselleen” (2piet 2:22) Koska nämä ihmiset pyrkivät taivaaseen vain helvetin kauhujen pelosta, taivaan ja pelastuksen kaipuu kylmenee heiltä heti kun helvetin tunto ja tuomion pelko haihtuu. Kun sitten syyllisyys ja pelko ovat poissa, taivaan ja onnen toivo katoaa ja he palaavat omille teilleen.
2. Toinen syy on se, että orjalliset pelot saavat heidät valtaansa. Nyt puhun heidän ihmispelostaan, sillä ihmispelko panee paulan(sanan. 29:25) Vaikka he siis näyttävät pyrkivän taivaaseen niin kauan kuin helvetin lieskat lyövät heidän ympärillään, he perääntyvät heti kun tuo kauhu hiukan hellittää. He tahtovat olla viisaasti vaarantamatta kaikkea jonkin tähden, mistä eivät ole selvillä, tai ainakin välttää joutumasta vääjäämättä tarpeettomiin vaikeuksiin. Niin he palaavat maailmaan.
3. Uskonnon häpeä on esteenä heidän tiellään. He ovat ylpeitä, ja uskonto on heidän silmissään alhaista ja halveksittavaa. Kun he siis ovat kadottaneet helvetin tunnon ja tulevan vihan pelon, niin he palaavat entiselle tielleen.
4. Syyllisyys ja pelon ajatteleminen on heistä vastenmielistä. He eivät tahdo nähdä onnettomuuttaan ennen kuin joutuvat siihen. Jos he tahtoisivat katsoa sitä avoimin silmin, se voisi ajaa heidät pakenemaan sinne, mihin vanhurskaat juoksevat turvaan, mutta kuten sanoin, he torjuvat syyllisyydeen ja pelon ajattelemisenkin. Kun he ovat päässeet eroon peloistaan ja Jumalan vihan ajattelemisesta, he paaduttavat mielensä ja valitsevat sellaisen tien joka vielä lisää heidän paatumustaan.
Kaiken takana on se, ettei mieli ja tahto ole muuttunut. Siksi he ovat samanlaisia kuin se tuomarin edessä seisova rikollinen, joka näyttää vavisten katuvan sydämensä pohjasta, mutta syynä on vain hirsipuun pelko eikä rikoksen kauhistuminen. Tämän näkee siitä, että kun hän on päässyt vapauteen, hän varastaa taas ja on siis edelleen rikollinen, mutta jos hänen mielensä olisi muuttunut, hän ei tekisi niin.
Miten palaaminen tapahtuu?
1.He torjuvat ajatuksistaan kaiken mahdollisen, mikä muistuttaa heitä Jumalasta, kuolemasta ja tulevasta tuomiosta.
2. Sitten he hylkäävät vähitellen yksityisen rukouksen, himojen hillitsemisen, valvomisen, synnin surun ja muun sellaisen.
3.Sitten he hylkäävät elävien ja lämpimien kristittyjen seuran
4.Tämän jälkeen he alkavat vieroksua Sanan kuulossa käymistä, Sanan lukemista, seurakunnan kokoontumisia ja muuta sellaista.
5. Sitten he alkavat etsiä vikoja uskovista siinä pirullisessa tarkoituksesas, että saisivat tästä syyn jättää uskonnon, muka toisista löytämiensä vikojen tähden.
6.Sitten he alkavat liittyä lihallisten ja kevytmielisten ihmisten seuraan.
7. Sitten he antavat periksi lihallisille ja kevytmielisille haluille salaisesti ja ovat tyytyväisiä, jos näkevät samoja piirteitä rehellisinä pidetyissä ihmisissä, koska voivat heidän esimerkkiään noudattaen antautua näihin julkisemmin.
8. Tämän jälkeen he alkavat leikitellä pikkusynneillä avoimesti.
9. Ja kun he ovat paatuneet, totuus heistä paljastuu. Näin he ovat taas kurjuudessa, ja jollei armon ihmettä tapahdu, he menehtyvät omaan petokseensa iankaikkisesti."
Lue lisää John Bunyanista täältä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti