”ethän sinä nyt viitsisi enään noita syntejä luetella ihmisille.”

Eräs saarnaaja sanoi puheessaan: ”olemme sukupolvi, joka ei tunne Jumalaa ja siitä syystä olemme vaarassa eksyä” Tämän vertauksen huomaan kyllä täysin todeksi omasta elämästäni. En tuntenut Jumalaa lainkaan. Kuvittelin kyllä olevani kristitty, mutta samalla olin täysin synnin orja ja kiinni tässä maailmassa. Todellakin monet sanovat olevansa kristittyjä mutta elämällään osoittavat väitteensä vääräksi. ”He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet.” (Titus 1:6) Tämän myös Jeesus tiesi kun hän sanoi: ”Miksi te sanotte minulle: ” ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä sanon?” ”Ei jokainen, joka sanoo minulle; ’Herra, Herra’ pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen isäni tahdon.” (Luuk 6:46, Matt 7:21) Raamattu antaa myös vertauksen siitä että tosi uskovan tunnistaa siitä hedelmistä joita hän tuottaa. Eli siitä elämästä jota hän elää. Kyse ei todellakaan ole siitä, että hän tekisi hyviä tekoja jotta hän pelastuisi. Ei lainkaan! ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef 2:8-9)Kyse on siitä, että hän on saanut Jumalan yliluonnollisen voiman kautta syntyä uudesti. ”Jokainen, joka on kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2 kor 5:17) Voisi olettaa, että kun ihminen nyt sitten on uusi luomus niin tämä uusi luomus myös tekee uusia asoita, elää uudenlaista elämää.

Miksi ei kirkossamme julisteta näistä asioista? Ei puhuta synnistä, ei uudelleen syntymisestä ei siitä mistä tunnistaa todellisen Jeesuksen opetuslapsen. Minua tämä ainakin suututtaa. Itse olisin vielä kuollut synneissäni ellei Pyhä Henki olisi koskettanut minua erään saarnan kautta jonka johdosta tulin synnintuntoon. Huomasin toivottoman tilani ja sen, että omassa itsessäni en voi mitenkään pelastaa itseäni. En siis voinut muuta kuin luovuttaa ja heittäytyä ristin juureen. Maamme tarvitsee julistusta, jossa uskalletaan puhua synnistä ja kertoa ihmisille, että ilman Jeesusta he ovat kuolleita synteihinsä. Vielä onneksi löytyy julistajia, jotka uskaltavat julistaa rohkeasti Jumalan sanaa. Kansankirkon vastustuksesta huolimattakin. Kuulin eräästä papista joka oli saarnassaan puhunut synneistä, rehellisesti, mitenkään kaunistelematta. Tämän jälkeen eräs toinen kirkossa työskennellyt henkilö sanoi hänelle; ”ethän sinä nyt viitsisi enään noita syntejä luetella ihmisille.” Häntä siis toruttiin koska hän oli julistanut Jumalan tahdon mukaisesti. Miksi ihmeessa tuo henkilö ei sitten halua, että kirkossamme puhuttaisiin synneistä ja saatettaisiin ihmisiä synnintuntoon.

Se johtuu siitä, että sehän nyt saattaisi loukata ihmisiä! Voi kauhea paikka, mitä siitä nyt seuraisikaan jos ihmiset joutuisivät nöyrtymään Jumalan edessä. He joutuisivat myöntämään itselleen että minussa itsessäni ei ole mitään hyvää ja sekin vähä hyvä mitä minulla on on yksin Jumalalta saatua. Ei, eihän selllainen nyt sovi. Hehän pian saattaisivat tulla uskoonkin!

Huomaat varmaan tässä vivahteen sarkasmia, mutta sellainen tilanne mielestäni maassamme on että ei siihen oikein muuten osaa suhtautua. Toki totuus on se, että jos kirkossa julistettaisiin Raamatun mukaisesti se saattaisi jakaa kirkon kahtia. Jeesuksen omat, ne todelliset opetuslapset saisivat sitä Hengen ravintoa jota heidän sielunsa tarvitsee. Eikä Pyhän Hengen liekkiä yritettäisi enää sammuttaa, vaan päinvastoin. Toisaalta taas ns. ”tapauskovaiset” Kokisivat vahvan julistuksen loukkaavana ja saattaisivat luopua kirkkoyhteydestä. Kaikki kun ei eivät halua enää kuulla tervettä oppia. Vaikka tämäkin on taivaan Isän tiedossa ” Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee” (2 Tim 4:3) Samalla kansan kirkon olisi vaikea pysyä ”naimisissa” ajan hengen kanssa. Ajan henkeen kun ei nykyään sovi tuo synneistä puhuminen.

Voi kun me kuitenkin tulisimme totuuden sanan äärelle! Sillä siellä on pelastus! Toki se saattaa loukata meidän ylpeyttämme ja laittaa meidät nöyräksi, mutta meidän on ensin nöyrryttävä, jotta Jumala voisi pelastaa meidät! Hän odottaa meitä luokseen. "Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin, maan ääriltä tyttäreni, tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt." (Jes 43:6-7)